Märät säpikkäät – Sápmi Underground (2013)

On hurjaa, kuinka vähän me suomalaiset tiedämme saamelaisista. Haastattelin alun perin Suvia ja Kirsteä Madventures-kirjaa varten, ja haastattelun lomassa he sanoivat, että heillä ei ole kirjaa. Ehdotin ajatusta kustantamolle, ja näin syntyi kevyt mutta asiapitoinen yleisteos.

Olen puoliksi leikilläni sanonut, että tämä on ainoa kerta, kun olen virallisesti tehnyt koulutusani vastaavaa työtä antropologina.

Loppuunmyyty, mutta kirjastoista löytyy.

Kirjanne on herkullinen, valaiseva, yllättävä; siitä haluaa heti kertoa ystävilleen.
– Mika Tommola, Mtv

Kirja sisältää aidosti kiinnostavaa ja varsin eksoottistakin tietoa Euroopan ainoan alkuperäiskansan tavoista ja kulttuurista, sujuvasti kirjoitettuna ja huumorilla ryyditettynä.
– Silja Ylitalo, Skenet.fi

Märät säpikkäät -kansi
Edellinen
Seuraava

  • Valossa oli jotain valheellista. Kuin aurinko olisi halunnut huiputtaa maan ihmisiä. Se oli kyllä kirkas ja yritti uskotella paistavansa kuin missä tahansa, mutta lapsikin huomasi, ettei se mitään lämmittänyt. Ikään kuin olisi ollut varhainen kesäkuun aamu Nairobissa. Täynnä valoa ja silti viileä. Hailakas kuu leijui taivaalla, sen puu kasvoi täällä oudosti kallellaan.

    Mohammed sytytti savukkeen ja veti sisäänsä vuoroin tuttua tupakkaa, vuoroin vierasta kirpeää ilmaa. Hän piti kättään parvekkeen kylmällä kaiteella ja kuvitteli, kuinka henkäys henkäykseltä tämä outo maa ja ilma hiipivät osaksi häntä.

    – Mohammed, suomalainen (2012)

  • Herttua von Bouchardin reisiluu hankasi kylkiluita auton lavalla, karhean sisalkankaan syleilyssä. Daniel Pietersen-Rosencrantz ajeli rauhallisesti Pemban pikkukaupungin rantakatua, vierellään nukkuva vanhus valkoisessa kaavussa.

    Meri oli korkealla ja pärski asfaltille asti. Lahden toisella puolen salamoi, kalastajien siluetit meloivat sinistä vettä vasten. Nuorukaiset koulupuvuissaan maleksivat tyttöjen käsipuolessa ja liftasivat kyytiin. Daniel ei hidastanut.

    Takapenkillä istui vaitelias mies, lääkäri Zé Marques, yksi Danielin harvoista ystävistä, ja tämän vierellä nainen, iho vaalea kuin Danielin mutta tottumattomuuttaan palanut.

    – Leposija Kilimakitossa (2010)