Esa Salminen
Kuva: Samuli Vienola

Esa Salminen

Olen helsinkiläinen toimittaja. Urani alkoi kehitysyhteistyöhankkeissa, sittemmin olen siirtynyt viestinnän, journalismin ja kirjojen maailmaan.

Seuraan edelleen kansainvälisiä kysymyksiä ja kirjoitan niistä säännöllisesti. Avustan muutamaa mediaa, pidän omaa blogia ulkoministeriön Kehitys-lehden sivuilla ja vastaan Vikes-säätiön viestinnästä. Kirjahankkeita tulee ja menee, ja suurin työllistäjä sillä saralla ovat Madventures-kirjat, joissa toimin kolmantena kirjoittajana.

Olen tehokas koordinoimaan ja tuottamaan isompia hankkeita ja etsimään työryhmään eri alojen taitureita. Parhaimmillani olen kuitenkin tekstin parissa pelaillessa.

  • Valossa oli jotain valheellista. Kuin aurinko olisi halunnut huiputtaa maan ihmisiä. Se oli kyllä kirkas ja yritti uskotella paistavansa kuin missä tahansa, mutta lapsikin huomasi, ettei se mitään lämmittänyt. Ikään kuin olisi ollut varhainen kesäkuun aamu Nairobissa. Täynnä valoa ja silti viileä. Hailakas kuu leijui taivaalla, sen puu kasvoi täällä oudosti kallellaan.

    Mohammed sytytti savukkeen ja veti sisäänsä vuoroin tuttua tupakkaa, vuoroin vierasta kirpeää ilmaa. Hän piti kättään parvekkeen kylmällä kaiteella ja kuvitteli, kuinka henkäys henkäykseltä tämä outo maa ja ilma hiipivät osaksi häntä.

    – Mohammed, suomalainen (2012)

  • Herttua von Bouchardin reisiluu hankasi kylkiluita auton lavalla, karhean sisalkankaan syleilyssä. Daniel Pietersen-Rosencrantz ajeli rauhallisesti Pemban pikkukaupungin rantakatua, vierellään nukkuva vanhus valkoisessa kaavussa.

    Meri oli korkealla ja pärski asfaltille asti. Lahden toisella puolen salamoi, kalastajien siluetit meloivat sinistä vettä vasten. Nuorukaiset koulupuvuissaan maleksivat tyttöjen käsipuolessa ja liftasivat kyytiin. Daniel ei hidastanut.

    Takapenkillä istui vaitelias mies, lääkäri Zé Marques, yksi Danielin harvoista ystävistä, ja tämän vierellä nainen, iho vaalea kuin Danielin mutta tottumattomuuttaan palanut.

    – Leposija Kilimakitossa (2010)