Mad Music (2016)

Tässä oli suurtyö, johon olisin itse halunnut vielä sata sivua lisää. Onneksi kustantaja esteli, ja päädyttiin vain tähän tiiliskiveen. Tarkoitus ei ollut esitellä maailmanmusiikkia, vaan musiikkia ylipäätään, historiaa ja sitä, miten eri musiikkityylit ovat aina rakentuneet toistensa päälle.

Kannen kuva on Sami Saramäen käsialaa, ja pääsin itsekin orkesteriin mukaan.



Mad music on mitä mainioin kahvipöytäkirja ja keskustelun avaaja; siinä on upeat värikkäät sivut, paljon kuvia ja runsaasti informaatiota ja knoppitietoa sopivasti pienemmiksi paloiksi annosteltuna. Kirjaa voi suositella paitsi tiedonnälkäisille yleensä, myös kaikille musiikista ja maailman eri kulttuureista kiinnostuneille. Mad Music vie taatusti mennessään, matkakuume voi purra pahemman kerran, eikä paluuta entiseen enää ole!
– Nousu.net

Mad Music on oivallinen opus kenelle tahansa, joka haluaa laajentaa musiikkihorisonttiaan. Suosittelen.
– Kirjavinkit.fi

  • Valossa oli jotain valheellista. Kuin aurinko olisi halunnut huiputtaa maan ihmisiä. Se oli kyllä kirkas ja yritti uskotella paistavansa kuin missä tahansa, mutta lapsikin huomasi, ettei se mitään lämmittänyt. Ikään kuin olisi ollut varhainen kesäkuun aamu Nairobissa. Täynnä valoa ja silti viileä. Hailakas kuu leijui taivaalla, sen puu kasvoi täällä oudosti kallellaan.

    Mohammed sytytti savukkeen ja veti sisäänsä vuoroin tuttua tupakkaa, vuoroin vierasta kirpeää ilmaa. Hän piti kättään parvekkeen kylmällä kaiteella ja kuvitteli, kuinka henkäys henkäykseltä tämä outo maa ja ilma hiipivät osaksi häntä.

    – Mohammed, suomalainen (2012)

  • Herttua von Bouchardin reisiluu hankasi kylkiluita auton lavalla, karhean sisalkankaan syleilyssä. Daniel Pietersen-Rosencrantz ajeli rauhallisesti Pemban pikkukaupungin rantakatua, vierellään nukkuva vanhus valkoisessa kaavussa.

    Meri oli korkealla ja pärski asfaltille asti. Lahden toisella puolen salamoi, kalastajien siluetit meloivat sinistä vettä vasten. Nuorukaiset koulupuvuissaan maleksivat tyttöjen käsipuolessa ja liftasivat kyytiin. Daniel ei hidastanut.

    Takapenkillä istui vaitelias mies, lääkäri Zé Marques, yksi Danielin harvoista ystävistä, ja tämän vierellä nainen, iho vaalea kuin Danielin mutta tottumattomuuttaan palanut.

    – Leposija Kilimakitossa (2010)