Selviytymisopas (2018)

Lohkoketjut, esineiden internet, digitalisaatio, robotisaatio, demokratian kriisi ja ilmastonmuutos muuttavat kaiken. Elämme murroskautta – vanha aika kuolee, mutta uusi ei vielä ole täällä. Myllerryksen jälkeen koittaa uusi ja älykäs aika, ja mikä parasta: me vaikutamme siihen, millainen tuo aika on.

Madveturesin selviytymisopas on futuristinen tietokirja.



Selviytymisopasta on mukava lukea, sillä synkkiäkin teemoja keventää sopivasti Rikun ja Tunnan rennonletkeä kirjoitustyyli sekä huumori, tekstin menemättä siitä kuitenkaan aivan pelkäksi perseilyksi ja läpän heittelyksi. Kirjassa on mukana asiantuntijoiden kuten professori Peter Lundin ja Esko Valtaojan tulevaisuuden visioita, sekä hauskoja mutta hyödyllisiäkin käytännön vinkkiosioita, joiden ohjeilla opit muun muassa perustamaan marsufarmin ruokahuollon turvaamiseksi kun yhteiskunta on romahtanut. Ei siis muuta kuin Selviytymisopas haltuun lähimmästä kirjakaupasta tai verkosta, ja keinotekoista jäävuorta byggaamaan maanviljelysten pelastamiseksi!
– Tanja Kyngäs, Nousu.net

  • Valossa oli jotain valheellista. Kuin aurinko olisi halunnut huiputtaa maan ihmisiä. Se oli kyllä kirkas ja yritti uskotella paistavansa kuin missä tahansa, mutta lapsikin huomasi, ettei se mitään lämmittänyt. Ikään kuin olisi ollut varhainen kesäkuun aamu Nairobissa. Täynnä valoa ja silti viileä. Hailakas kuu leijui taivaalla, sen puu kasvoi täällä oudosti kallellaan.

    Mohammed sytytti savukkeen ja veti sisäänsä vuoroin tuttua tupakkaa, vuoroin vierasta kirpeää ilmaa. Hän piti kättään parvekkeen kylmällä kaiteella ja kuvitteli, kuinka henkäys henkäykseltä tämä outo maa ja ilma hiipivät osaksi häntä.

    – Mohammed, suomalainen (2012)

  • Herttua von Bouchardin reisiluu hankasi kylkiluita auton lavalla, karhean sisalkankaan syleilyssä. Daniel Pietersen-Rosencrantz ajeli rauhallisesti Pemban pikkukaupungin rantakatua, vierellään nukkuva vanhus valkoisessa kaavussa.

    Meri oli korkealla ja pärski asfaltille asti. Lahden toisella puolen salamoi, kalastajien siluetit meloivat sinistä vettä vasten. Nuorukaiset koulupuvuissaan maleksivat tyttöjen käsipuolessa ja liftasivat kyytiin. Daniel ei hidastanut.

    Takapenkillä istui vaitelias mies, lääkäri Zé Marques, yksi Danielin harvoista ystävistä, ja tämän vierellä nainen, iho vaalea kuin Danielin mutta tottumattomuuttaan palanut.

    – Leposija Kilimakitossa (2010)