Köyhyyden ammattilainen (2008)

Esikoisteos perustuu verkkopäiväkirjaan, jota kirjoitin Sambiassa 2002–2005. Se on reippaasti dramatisoitu todentuntuinen kuva kehitysyhteistyöstä tuohon aikaan tuolla.

Yritin tehdä draaman kaarta niin, että päähenkilö on alussa oikeaa itseäni naiivimpi ja lopussa kyynisempi. En ole lukenut tätä vuosiin, ja epäilen, ettei se ehkä ole kestänyt aikaa täydellisesti. Esikoisteos on kuitenkin tärkeä askel ja avasi monia ovia.

Kirja on loppuunmyyty, mutta sitä saattaa saada kirjastoista.

Näin erityisiä kuvauksia afrikkalaisesta arjesta on äärimmäisen vähän tarjolla. Ja jos pitää kirjoista, joissa vieras ympäristö ja sen ilmapiiri ovat etualalla, Köyhyyden ammattilainen on vuoden kiinnostavimpia kotimaisia teoksia.”
– Markku Soikkeli, Turun sanomat

Salmisen kirjassa kuvataan ansiokkaasti arvomaailmojen yhteentörmäystä, edistyksen määrittelemisen vaikeutta ja kaikkea sitä, mitä mahdollisesti taloudellisen edistyksen nimissä voi tapahtua.
– Hannu Waarala, Keskisuomalainen

Köyhyyden ammattilainen -kansi
Edellinen
Seuraava

  • Valossa oli jotain valheellista. Kuin aurinko olisi halunnut huiputtaa maan ihmisiä. Se oli kyllä kirkas ja yritti uskotella paistavansa kuin missä tahansa, mutta lapsikin huomasi, ettei se mitään lämmittänyt. Ikään kuin olisi ollut varhainen kesäkuun aamu Nairobissa. Täynnä valoa ja silti viileä. Hailakas kuu leijui taivaalla, sen puu kasvoi täällä oudosti kallellaan.

    Mohammed sytytti savukkeen ja veti sisäänsä vuoroin tuttua tupakkaa, vuoroin vierasta kirpeää ilmaa. Hän piti kättään parvekkeen kylmällä kaiteella ja kuvitteli, kuinka henkäys henkäykseltä tämä outo maa ja ilma hiipivät osaksi häntä.

    – Mohammed, suomalainen (2012)

  • Herttua von Bouchardin reisiluu hankasi kylkiluita auton lavalla, karhean sisalkankaan syleilyssä. Daniel Pietersen-Rosencrantz ajeli rauhallisesti Pemban pikkukaupungin rantakatua, vierellään nukkuva vanhus valkoisessa kaavussa.

    Meri oli korkealla ja pärski asfaltille asti. Lahden toisella puolen salamoi, kalastajien siluetit meloivat sinistä vettä vasten. Nuorukaiset koulupuvuissaan maleksivat tyttöjen käsipuolessa ja liftasivat kyytiin. Daniel ei hidastanut.

    Takapenkillä istui vaitelias mies, lääkäri Zé Marques, yksi Danielin harvoista ystävistä, ja tämän vierellä nainen, iho vaalea kuin Danielin mutta tottumattomuuttaan palanut.

    – Leposija Kilimakitossa (2010)