Pimeän verkon paronit (2025)

Kun suomalaiset huumekauppiaat löysivät verkon sivukujat, kauppa helpottui, katteet kasvoivat ja uudet pelurit astuivat kuvaan.

Kirjoitin vuonna 2025 ensimmäisen rikoskirjani. Opa teki upeat syvähaastattelut, minä tein taustatutkimusta ja kirjoitin. Aika hurjia, mutta vetäviä tarinoita, jotka on hyvä kertoa. Kirjassa rikoksilla ei rehvastella, vaan kerrotaan rujostikin, millaista verkon huumekauppa Suomessa on.

  • Valossa oli jotain valheellista. Kuin aurinko olisi halunnut huiputtaa maan ihmisiä. Se oli kyllä kirkas ja yritti uskotella paistavansa kuin missä tahansa, mutta lapsikin huomasi, ettei se mitään lämmittänyt. Ikään kuin olisi ollut varhainen kesäkuun aamu Nairobissa. Täynnä valoa ja silti viileä. Hailakas kuu leijui taivaalla, sen puu kasvoi täällä oudosti kallellaan.

    Mohammed sytytti savukkeen ja veti sisäänsä vuoroin tuttua tupakkaa, vuoroin vierasta kirpeää ilmaa. Hän piti kättään parvekkeen kylmällä kaiteella ja kuvitteli, kuinka henkäys henkäykseltä tämä outo maa ja ilma hiipivät osaksi häntä.

    – Mohammed, suomalainen (2012)

  • Herttua von Bouchardin reisiluu hankasi kylkiluita auton lavalla, karhean sisalkankaan syleilyssä. Daniel Pietersen-Rosencrantz ajeli rauhallisesti Pemban pikkukaupungin rantakatua, vierellään nukkuva vanhus valkoisessa kaavussa.

    Meri oli korkealla ja pärski asfaltille asti. Lahden toisella puolen salamoi, kalastajien siluetit meloivat sinistä vettä vasten. Nuorukaiset koulupuvuissaan maleksivat tyttöjen käsipuolessa ja liftasivat kyytiin. Daniel ei hidastanut.

    Takapenkillä istui vaitelias mies, lääkäri Zé Marques, yksi Danielin harvoista ystävistä, ja tämän vierellä nainen, iho vaalea kuin Danielin mutta tottumattomuuttaan palanut.

    – Leposija Kilimakitossa (2010)