Kuva Wecksellien perheestä.

1: Kirjeet löytyvät ja podcast alkaa

Rakkaustarina yli 120 vuoden takaa löytyi ullakolta, kun mummon jäämistöä käytiin läpi. 

Tervetuloa seuraamaan Esterin rakkaustarinaa.

Tämä on 24-osainen podcast, jossa isoäitini isovanhemmat Ester ja Hannes tutustuvat toisiinsa. Jaksot ilmestyvät kerran viikossa, ja tässä blogissa on niihin liittyviä kuvia, taustatarinoita ja muuta aiheeseen liittyvää.

Jos tarina alkaa koukuttaa, niin koko tuotantokauden voi ostaa jo nyt. Näiden sivujen verkkokaupassa sen pitäisi onnistua tyypillisimmillä verkkomaksutavoilla, ja paketin saa ladattua mp3-tiedostoina koneelle. Jos tulee teknisiä tai muita ongelmia, niin minut saa kiinni meilitse: esa@merkillinen.media. Voin myös lähettää latauslinkkejä ja laskuja.

Jos haluat kokeilla muutaman jakson etukäteen, niin Apple-podcastien puolella voi tilata podcastia jakso kerrallaan (?). Halvemmaksi tulee ostaa täältä suoraan, ja ilmaiseksikin saa koko tarinan, jos jaksaa odottaa seuraavaa jaksoa viikon.

Olin jollain tavalla tietoinen, että tällainen vanha kirjeenvaihto on olemassa, mutta hämmästyin, kun äitini soitti.

Olin silloin Indonesiassa, ja sattumalta sairaalassa, johon olin kuljettanut pahan vatsataudin kourissa kamppailevan ystäväni. Jäin sairaalaan itsekin ystävän seuraksi muutamaksi yöksi, ja taisimme noina päivinä puhua parikin kertaa äidin kanssa puhelimessa kirjeistä.

Äidin viesti oli, että tässä olisi materiaali seuraavaan kirjaani. Hän oli lukenut kirjeenvaihdosta jo ison osan, ja kirjeet todella avasivat ikkunan Esterin maailmaan, hän sanoi. Välillä ne olivat hauskoja, ja välillä hän puisteli päätään.

Olin ensin vähän skeptinen. Minulla oli yksi romaanikäsikirjoitus kesken, ja sekin vähän takkuili. Mutta lupasin tutustua tekstiin ja joka tapauksessa olisi hauska lukea niitä.

***

Ensimmäinen äidin huomio oli Esterin kirjeiden puhuttelut. 

Ensimmäisessä ”Pastori Johansson!”

Toisessa: ”Hyvä Pastori!”

Kolmannessa: ”Hannes rakkaani!”

Joka kirjeen välillä aikaa noin viikko. Nopeasti etenee nuori rakkaus, niin kuin usein nykyäänkin, vaikka tässä tapauksessa nuoret eivät ehtineet tavata välissä.

***

Ja nyt ollaan tässä, Ester ja Hannes pääsevät kertomaan tarinaansa uusille sukupolville.

Tämä podcast on täysin omaa indie-tuotantoa. Anteeksi ei saisi koskaan pyydellä, mutta sanotaan teknisestä tuotannosta sen verran, että nauhoitukset on tehty studion sijaan työhuoneessa ja miksaus omin voimin 1990-luvulla hankittujen deejiin taitojen turvin läppärillä. Ei sitä hävetä tarvitse, mutta moni ammattilainen osaisi paremmin. Välillä saattaa ulkoa kuulua lumiaura ja toisaalla kesän lokki.

Lukijoiksi sain uskomattomia osaajia. Kirjeiden lukijoina toimivat näyttelijät Emilia Sinisalo ja Tero Koponen, ja fiktiivisiä tunnelmointeja lukee muusikkona paremmin tunnettu Otto Grundström. Kiitos heille upeasta duunista.

Olen saanut podcastin tekemiseen myös apurahaa Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta, Journalistisen kulttuurin edistämissäätiöltä ja Taiteen edistämiskeskukselta, mistä lämpimin kiitos.

Aiempina vuosina sain apurahoja myös kirjan kirjoittamiseen näistä kirjeistä. Palataan myöhemmin siihen, miksi ei tullut kirjaa vaan podcast. Joka tapauksessa nämäkin apurahat ovat auttaneet minua suuresti käsittelemään materiaalia, jota ilman tätä podcastia ei olisi. Kiitos siis: Suomen kulttuurirahasto, Suomen kirjailijaliitto sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Kirjan käsikirjoituksen alkuvaiheessa kirjeitä kanssani litteroivat ja hauskasti kommentoivat Liisa Salminen ja Salla Syvänen – siitä tässäkin yhteydessä kiitos.

Ja tietenkin kirjeiden säilyttämisestä ja minulle tuomisesta kiitos ainakin Elsa Johanssonille, Leena Simulalle ja Silja Simulalle. Luultavasti myös Hannekselle sekä Hulda ja Hugo Wecksellille. Helmi Wecksellille ja Aino Kallakselle olen myös paljon velkaa tarinoiden dokumentoinnista.

Musiikit podcastissa ovat aikalaissäveltäjiltä, eli Ester ja Hannes olisivat teoriassa voineet kuunnella näitä lauluja. Kappaleet ovat Premium Beat -äänipankista. Tässä biisit, joita tuotannossa kuullaan:

Frédéric Chopin: Nocturne Op 9 (es. James Langevin)

Frédéric Chopin: Prelude Op 28 (es. James Langevin)

Claude Debussy: Claire de la Lune (es. Francesco D’Andrea)

Claude Debussy: Reverie (es. James Langevin)

Edward Elgar: Salut D’Amour, Op 12 (es. James Langevin)

Gustav Mahler: Symphony n:o 5: Adagietto (es. Wilfred Symphony Orchestra)

Camille Saint-Saëns: The Swan (es. Wilfred Symphony Orchestra)

Erik Satie: Gymnopedie No2 (es. Olive Musique)

Erik Satie: Gymnopedie No3 (es. Olive Musique)

Jaa mielipiteesi

  • Valossa oli jotain valheellista. Kuin aurinko olisi halunnut huiputtaa maan ihmisiä. Se oli kyllä kirkas ja yritti uskotella paistavansa kuin missä tahansa, mutta lapsikin huomasi, ettei se mitään lämmittänyt. Ikään kuin olisi ollut varhainen kesäkuun aamu Nairobissa. Täynnä valoa ja silti viileä. Hailakas kuu leijui taivaalla, sen puu kasvoi täällä oudosti kallellaan.

    Mohammed sytytti savukkeen ja veti sisäänsä vuoroin tuttua tupakkaa, vuoroin vierasta kirpeää ilmaa. Hän piti kättään parvekkeen kylmällä kaiteella ja kuvitteli, kuinka henkäys henkäykseltä tämä outo maa ja ilma hiipivät osaksi häntä.

    – Mohammed, suomalainen (2012)

  • Herttua von Bouchardin reisiluu hankasi kylkiluita auton lavalla, karhean sisalkankaan syleilyssä. Daniel Pietersen-Rosencrantz ajeli rauhallisesti Pemban pikkukaupungin rantakatua, vierellään nukkuva vanhus valkoisessa kaavussa.

    Meri oli korkealla ja pärski asfaltille asti. Lahden toisella puolen salamoi, kalastajien siluetit meloivat sinistä vettä vasten. Nuorukaiset koulupuvuissaan maleksivat tyttöjen käsipuolessa ja liftasivat kyytiin. Daniel ei hidastanut.

    Takapenkillä istui vaitelias mies, lääkäri Zé Marques, yksi Danielin harvoista ystävistä, ja tämän vierellä nainen, iho vaalea kuin Danielin mutta tottumattomuuttaan palanut.

    – Leposija Kilimakitossa (2010)